Tutkimusten yhteydessä suoritettu naprapaattien suorittama manuaalinen terapia sisälsi yhdistelmän useista eri hoitotekniikoista. Selkäkipuja hoidettaessa käytettiin selkärangan manipulointia, mobilisointia sekä pehmytkudoksiin kohdituvia venytyshoitoja ja hierontaa. (Skillgate ym. 2010; Paanalahti ym. 2016; Paanalahti ym. 2014.) Päätös erilaisten hoitoyhdistelmien käytöstä perustui potilastyötä tekevän terapeutin ammattitaitoon tutkia ja arvioida potilasta yksilöllisesti. Hoitomenetelmiksi valittiin potilas- ja vaivakohtaisesti sopivimmat ja tehokkaimmat hoitoyhdistelmät. (Paanalahti ym. 2016.)

Satunnaistetun vertailututkimuksen (n = 409) tuloksena saatiin, että epäspesifien niska- ja/tai selkäkipupotilaiden hoidossa naprapaattinen manuaalinen hoito edistää kivun ja toimintakyvyn parantumista sekä nopeuttaa toipumista huomattavasti enemmän (p ≤ 0.005) kuin lääkärien antama näyttöön perustuva hoito. Tulokset olivat samanlaiset sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä tarkasteltuina. Myös hoidonvaikuttavuusmittarilla arvioituna naprapaattiryhmässä koettu kipu ja sosiaalinen toimintakyky parantuivat huomattavasti enemmän kontrolliryhmään verrattuna. Saadut tulokset ovat merkittäviä, koska selkä- ja niskakivut ovat hyvin yleinen syy hakeutua sairaanhoidon palveluiden pariin. Manuaalisen terapian eri tekniikoita yhdistelevää hoitoa, kuten naprapaattista hoitoa, tulisi harkita vaihtoehdoksi näille potilaille perusterveydenhuollossa. (Skillgate ym. 2010.)

Epäspesifeistä niska- tai selkäkivuista kärsivien naisten ja miesten hoitotuloksia verrattiin, kun heidät oli satunnaistettu kolmeen eri hoitoryhmään. Ryhmät saivat naprapaattiopiskelijoiden suorittamana tietyn hoitoyhdistelmän, joista saatuja hoitotuloksia tutkittiin. (Paanalahti ym. 2016; Paanalahti ym. 2014.) Tutkimustuloksista (n = 1057) havaittiin, että lyhyellä sekä pitkällä aikavälillä naprapaattisen hoidon vaikutukset kiputuntemukseen, toiminnanvajaukseen ja havaittavaan toipumiseen olivat samanlaisia riippumatta siitä, oliko selkärangan manipulaatio- tai venyttelyhoito suljettu pois hoitovaihtoehdosta. (Paanalahti ym. 2016.) Manipulaatio- tai venytyshoitotekniikoiden poisjättäminen manuaalisista hoitomenetelmistä, ei vaikuta sivuvaikutusten esiintymismäärään. Yleisin sivuvaikutus on lihasten arkuus. Naiset raportoivat enemmän sivuvaikutuksia kuin miehet. (Paanalahti ym. 2014.)

Satunnaistetun vertailututkimuksen mukaan naprapaattinen hoito edistää selkä- ja niskakipupotilaiden kivun ja toimintakyvyn parantumista sekä nopeuttaa toipumista enemmän kuin lääkärien tarjoama näyttöön perustuva hoito tai tavanomainen ortopedinen hoito (Ks. Lilje ym. 2010; Skillgate ym. 2007). Ternstron ym. (2000) tutkimuksen mukaan koulutettujen naprapaattien suorittama 30 minuutin niskahartiaseudun ja apuhengityslihaksiin kohdistunut hieronta vaikutti testihenkilöiden puheääneen niin, että äänenvoimakkuus aleni ja sävelkorkeus laski. Erot olivat pienet, mutta tilastollisesti merkittävät.

Ruotsalaisessa tutkimuksessa (n = 78) osoitettiin yksiselitteisesti, että tuki- ja liikuntaelinpotilaiden hoidossa naprapaattien hoidolla saavutettiin parempia hoitotuloksia ja parempaa elämänlaatua huomattavasti vähemmillä kustannuksilla verrattuna tavanomaiseen ortopediseen hoitoon. Naprapaattien hoidosta hyötyvät kiireettömät ortopedisen poliklinikan avohoitopotilaat, jotka eivät tarvitse leikkaushoitoa. Potilaskohtainen keskikustannus oli naprapaattiryhmässä 5427 SEK kun taas kontrolliryhmän vastaava summa oli 14 298 SEK. Ortopedian ryhmässä leikkaushoidon jälkeen eniten kustannuksia aiheuttavaksi hoitomuodoksi osoittautui fysioterapia. (Lilje ym. 2013.)

Naprapaattiseen hoitoon sisältyy asiakkaan yksilöllisen kuntouttavan harjoittelun ohjaus. Lääkinnällisessä harjoitteluterapiassa käytetään koordinaatiota, lihasvoimaa ja -kestävyyttä sekä nivelten liikkuvuutta normalisoivia harjoitteita. (Suomen naprapaattiyhdistys ry 2012a.) Käypä hoito -suosituksissa liikunta on mainittu erityisen tärkeänä terveydenedistäjänä ja kuntoutuksen välineenä. Yksilöllisten liikuntaohjeiden tekeminen ja tulosten seuraaminen pitäisi tapahtua liikunta-alan asiantuntijoiden ja terveydenhuollon ammattilaisten toimesta. Terapeuttisen harjoittelun käyttöä suositellaan erityisesti tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoidossa. Tuki- ja liikuntaelinten osalta korkein tutkimusnäyttö (liite 1, kohta A) liikunnan positiivisista vaikutuksista on todettu polvi- ja lonkkanivelrikkojen hoidossa. Kroonisessa alaselkäkivussa liikehoito toimii kivun tunteen lievittäjänä ja parantaa potilaan toimintakykyä. Reumapotilaiden toimintakyky paranee kestävyys- ja lihasvoimaharjoittelulla. Liikunnan avulla voidaan myös ehkäistä alaselän kipujaksojen toistumista. Kestävyysliikunta parantaa fibromyalgiapotilaan kuntoa sekä se toimii keskeisenä keinona kaatumisen ehkäisyssä. (Liikunta 2016.) Selkäkipupotilaiden osalta on olemassa vahvaa tutkimusnäyttöä [A], että kroonisessa alaselkäkivussa asteittain lisättävä harjoittelu vähentää kipua, parantaa toimintakykyä sekä vähentää selkäkivun uusiutumista. (Alaselkäkipu 2017; Karppinen & Kuukkanen 2014.) Eurooppalaisessa hoito-ohjeistuksessa (European guidelines for the management of chronic nonspecific low back pain) suositellaan kroonisen epäspesifin alaselkäkivun ensisijaiseksi hoitomuodoksi valvottua harjoitusterapiaa. Myös selkärangan manipulaatio ja mobilisaatiohoito on varteenotettava vaihtoehto alaselkäkivun hoidossa. (Airaksinen ym. 2006, 195; liite 1, kohta A.)

Tutkittaessa muun muassa polvikulumapotilaita sekä kroonisista niskavaivoista kärsiviä potilaita, manuaalisen terapian ja harjoitusterapian yhdistelmähoidot paransivat merkittävästi hoitotuloksia arvioitaessa kiputuntemuksia ja fyysistä toimintakykyä verrattuna pelkkään manuaaliseen terapiaan tai pelkkään harjoitusterapiaan (Abbott ym. 2015; Beltran-Alacreu ym. 2015). Ahdas olkanivel -oireyhtymässä ja olan kiertäjäkalvosimen ongelmissa huomattiin, että harjoitteluterapian yhdistäminen manuaaliseen terapiaan tuo paremman hoitovasteen kuin pelkkä harjoitusterapia (Faber ym. 2006, 7, 21, 23). Tehokkain hoito niskakipuisille potilaille on manipulaatio- ja mobilisaatiohoidot yhdistettynä harjoitusterapiaan verrattuna muihin samantyyppisiin hoitomuotoihin, hoidotta jättämiselle, lumehoidoille tai potilaan omatoimiselle itsehoito-ohjeiden noudattamiselle, varsinkin silloin kun niskaongelmaan ei liity hermopuristusoireita (Hurwitz ym. 2009, 123, 145). Niskalihasten voimaharjoittelu yksin tai yhdistettynä manipulaatioon alentaa kipua ja parantaa toimintakykyä henkilöillä, jotka kärsivät subakuutista, kroonisesta tai toistuvasta niskakivusta. Vertailuja on suoritettu pelkkään manipulaatiohoitoon, TNS-hoitoon, tavanomaiseen näyttöön perustuvaan hoitoon, ei hoitoa saaneeseen tai lumehoitoihin. (Hurwitz ym. 2009, 130, 146; Bronfort ym. 2001.)